"No kaverit, mitä leikitään?!"

(Bambi pylly pystyssä, Saru oikealla ja Tico siinä keskellä)

JA SITTEN LÄHDETTIIN !!

Musta Kostaja alias Urho gordoninsetteri tutkailee tilannetta rauhassa takavasemmalta.

Josko tyttökaveri Bambi selviää yksin lumipesusta...

Kamu tässä terve!

Sitä vaan halusin tulla kertomaan, että me päästiin uimaan näin talven keskellä! Juu, ei käyty avannossa, vaan polskittiin Hyvinkään Onnenkoiran altaassa. Minähän tykkään kyllä polskia järvessä, mutta Jippo on aina lyönyt jarrut pohjaan rannalla. Nasta kahlaili kesällä, uimaan se ei ehtinyt oppia.

Tuolla kylpylässä meille puettin liivit päälle ja semmonen mukava täti tuli meidän kanssa vuorotellen sinne altaaseen. Minusta se oli aluksi vähän hassua, mutta Jippoa kyllä jännitti enemmän! Nasta näytti olevan vanha tekijä, sillä oli kuulemma paras tekniikka.

"Hyvin menee Kamu!"

Nasta tsemppaa Jippoa

Ensin se täti oli meidän kanssa siellä altaassa ja uitiin altaan ympäri vuorotellen. Kun se alkoi sujua, niin uitiin päästä päähän ja otettiinpa vähän kisaa Nastan kanssa. Minä voitin! 

"Kuka eka maalissa?"

"Jes, voitin!"

Ei tässä sen ihmeempiä,

toivoo Kamu

Niin, kotisivut muuttaa ainakin joltain osin blogiin ja viime viikolla siirsin osan galleriasta. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja valokuvaus on rakas harrastus, siispä parhaimmat otokset vuosien varrelta sekä kuluvan ja edellisen vuoden kuvasatoa löytyy nyt omilta sivuiltaan.

Konkarin Taivaankipittäjä on meillä pitkän viikonlopun hoidossa. Ässä pistää hyvin vauhtia äitiinsä ja Ticoon mutta onneksi meno on rauhoittunut jonkin verran menneistä vuosista.

Nyt pojat voi peräti mukkua vieretysten ilman että alkavat kesken kaiken hirmuisen painileikin. Ja kuten kuvasta näkyy myös Bambi kestää hyvällä huumorilla esikoisensa raisua leikkiä, ilman että poika pitäisi pestä välillä lumihangessa

Tänä talvena on saatu paukkuvia pakkasia... Ja koska koirat kotona on melkoisia vilukissoja, päivittäinen lenkki on muuttunut välillä VIIKOTTAISEKSI. Rutiinien muuttumisella on ollut vaikutuksia; koirissa on alkanut ilmetä hyvin pentumaisia piirteitä ja emännässä siivous- /sisustuspuuskia :D

Eniten huolettaa säännöllisen liikunnan puuttuminen ja sen vaikutus Bambiin. Tunnin lenkki päivässä jumppaa selkää sopivasti ja tyttö onkin ollut pitkään oireeton. Kylmät ilmat ja väliin jääneet lenkit vaativat veronsa ja Bambia hoidetaan taas hyvinkin säännöllisesti hieronnoilla (Essi on Enkeli), Back On Track -takilla, niveliä voitelevilla aineilla ja toisinaan myös kipulääkkeillä. Takapakista huolimatta Bambi on 200% paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten, kipukohtaukset ovat nyt yksittäisiä ja tiedän aina niihin syyn...

Spondyloosi - diagnoosin saatuaan ell ennusti että Bambin kivut helpottaa lopullisesti kun nikamien luutuminen loppuu. Kukaan ei vaan ole kertonut kauanko se oikein vie...?! Diagnoosista on yli vuosi aikaa ja luutumista lienee takana jo 1½ - 2 vuotta. Bambi täyttää kohta 7 vuotta ja niinpä olen tuuminut josko taudin oireita hoidetaan Bambin elämän loppuun asti....?!

Van kevät on ihan nurkan takana <3

Lopputalven aikana tarkoituksena on ottaa kotisivut käsittelyyn. Mielessä on ollut jo jonkin aikaa siirtää kotisivut helpommin päivitettävään versioon. (Ai miten niin helmikuun kuva on 2 viikkoa myöhässä?!) ...Ensi viikolle se on taas luvannut paukkuvia pakkasia, ehkäpä sitten on taas aikaa ja energiaa jäädä koneelle ja PIKKU HILJAA  muuttaa sivut blogiin.

Minä olen Saru eli Konkarin Saruman, tunnetaan myös Saru Tellervona, Sartsana, myssypäänä,... Rakkaalla koirulla on monta nimeä. Olen Bambin rakas poika ja Ässän ja Kamun ihanainen pikkuveli.

Asun Pikkuheikkilässä Väänälänrannan kylällä Siilinjärvellä. Minun ja emännän kanssa täällä asuvat karkeakarvaiset mäyräkoirat, joita myös ukkeleiksi kutsutaan, Arttu Antero (viikkoa vaille 15 v) ja Jarru Olavi (tasan 11 v minua vanhempi) sekä gordoninsetteri Urho Eemil (6,5 v).

Minulla on paljon harrastuksia, joista mieluisimmat ovat agility , "herkkujen" metsästys, marjojen poiminta, perunan nosto, mäykkyjen liiskaus sekä erilaiset pallo- ja keppileikit. Minä en osaa uida, joka on ikävää, sillä molemmat isoveljeni kuulemma osaavat...

Minä olen tullut myös monessa mielessä äitiini. Ensinnäkin tämä herkkujen metsästys, on Bambi-äipän ja minun yhteinen rakas harrastus. Olen myös kuuluisaa Houdinin sukua eli minua ei häkit ja portit estele.. Näkisitte meidän portin, kun emäntä on yrittänyt tehdä siitä minun kestävää. Hah haa, emäntä on korottanut porttia... no, minä menen sitten ali . Jään odottamaan emännän seuraavaa vetoa...

Tämä tällä kertaa. Hyvää loppu vuotta kaikille!

t. Saru

Moi, mun nimi on Kamu!

Bambi on mun äiti ja Saru ja Ässä  mun veljiä. Mun omassa perheessä mulla on isoveli Jippo ja pikkusisko Nasta. Jippo on mun idoli! Me asutan pääkaupunkiseudulla. Tässä lähistöllä asuu muutama muukin dalmis, mikä onkin kiva juttu! Etenkin, kun ne muut on tyttöjä! :) Lähinnä me riehutaan tuolla metsässä, ei virallisesti harrasteta mitään. Mun omiin harrastuksiin kuuluu vessapaperirullan kyttäys, kuulemma... Tykkään myös uida, se on tosi kivaa! Ja talvella on kiva päästä jäälle juoksemaan.

Mukavaa Joulua kaikille!

Toivoo Kamu

Täällä Suonenjoella asustaa yksi Kennel Konkarin sijoituslapsista Ikimba Ghofiri, eli tuttujen kesken Urho vaan.

Urho tuli perheeseen elokuun alussa vuosien haaveilun ja suorastaan kohtalon saattelemana. Näin keväällä Kuopion raveissa rhodesialaisen (joka myöhemmin osoittautui Urhon nykyiseksi koirakaveriksi Rampoksi) jonka jälkeen kuumeisesti hehkutin rotua miehelleni Pasille ja aloin unelmoiden tutkailla netistä pentueita. Kerroin Rampon näkemisestä ja jälleen päätä nostaneesta rhodekuumeesta eräälle ystävälleni, joka kertoi koulukaverinsa etsiskelevän kotia sijoituskoiralle, rhodesialaiselle... Tästä alkoi armoton Pasin pehmittely ja pikkuhiljaa asiat alkoivat rullaamaan; otin yhteyttä Jenniin, käytiin moikkaamassa Ticoa (joka taisi olla se lopullinen juttu joka Pasin sulatti) ja viimein unelma toteutui; meille tulee rhodesialainen!!! Siitä alkoikin odottaminen ja olo oli kuin tulisilla hiilillä luovutukseen päiviä laskeskellessa. Onneksi se elokuu lopulta tuli...

Urho siis saapui perheeseen jossa ennestään on kääpiöpinseri-papillon Unna ja kaksi kissaa. Urho viettää päivät kanssani tallilla jossa työskentelen ja siellä lisää seuraa tarjoavat sakemanni Onni, seropit Elma, Pimu ja Viljo. Laumaelämää kerrakseen!

Urho on ollut kaikkea mitä odotinkin ja enemmän. Tällä hetkellä Urhon kanssa ollaan opiskeltu tottiksen alkeita ja kerran viikkoon käydään Kuopiossa "agitreeneissä" muiden Konkarilaisten ja Rampon kanssa. Putkea ja pussia ollaan jo kokeiltu ja todella rohkeasti ja ennakkoluulottomasti Urho kaikkeen suhtautuu; pussista läpimenoon ei me ihmiset edes ehditty kunnolla valmistautua kun jätkä oli jo sinne sukeltanut Urhon kanssa on aivan mahtava opetella uusia asioita, kun se niin innolla on tekemisessä mukana ja oppii nopeasti. Tammikuussa suunnataan pentukurssille ja jossain vaiheessa olisi tarkoitus myös käydä näyttelykurssi ja kiinnostus tokoa kohtaan on myös kasvussa. Mutta vielä on Urholla vuoden loppuun aikaa olla pentu ennen kuin kunnon koulut alkaa, siispä....

                                                                      HANAAAAA!!!!!

Talviterveisin Kata, Urho ja Unna

Kotisivuile kuulumisten päivittäminen on ollut  "työlästä", ja silti elämässämme tapahtuu kaikenlaista. Nämä jutut vaan ei ikinä päädy nettiin... joten näin sai alkunsa ihka ensimmäinen blogini...

Kirjoitusoikeus on myös kasvattien ja sijoituskoirien omistajilla! Toivottavasti saamme lukea Ässän, Kamun, Sarun, Marsan ja Urhonkin kuulumisia

Meillä on Kuopiossa ihana talvi!

Pakkaslenkkien lisäksi käymme viikoittain Tiksan kanssa agilityharjoituksissa ja Bambi on mukana seuraneitinä pitämässä hauskaa. Lannerangan lihakset kipeytyvät edelleen helposti, siksi korkeat hypyt ja kontaktiesteet ovat kiellettyjen listalla. Mutta kyllä tyttösellä on hauskaa sujahdella putkiin ja loikkia matalia esteitä. Tällä hetkellä etenevää spondyloosia hoidetaan säännöllisellä liikunnalla, kuukausittaisella hieronnalla ja niveliä voitelevilla ravintolisillä. Bambi myös steriloitiin muutama viikko sitten.

Ticosta  on kuoritunut oikein mainio harrastuskoira, etenkin kun löysin koiralle luontaisen lajin. Rotevasta 50 kiloisesta koirasta ei kyllä saa mitään kisatykkiä agi-kentille, mutta sitä en ole hakemassakaan Myöhään syksyllä Ticolle tuli myös AHAA-elämys jäljestämisessä, joten MEJÄä jatketaan sitten keväällä ihan uudella innolla...

Kaikenkaikkiaan koirat ovat erittäin hyväntuulisia ja ilmeisen tyytyväisiä elämäänsä.